tiistai 16. syyskuuta 2014

rivit 16-18

(13 Ma poi ch'i' fui al piè d'un colle giunto,
là dove terminava quella valle
che m'avea di paura il cor compunto,)

16 guardai in alto e vidi le sue spalle
vestite già de' raggi del pianeta
che mena dritto altrui per ogne calle.

Katsoin ylös ja näin sen (vuoren) hartioita pukevan jo säteet sen tähden, joka kaikkia muita ohjaa tiellään suoraan.

Vuoren rinteet huipun lähistöllä ovat auringon valaisemia. Allegorisesti luettuna tämä tarkoittaa jumalallista valoa, joka valaisee ihmismielen ja ohjaa tätä oikeaan suuntaan elämässä.

Kun Dante puhuu taivaankappaleista, on syytä huomioida että hän noudattaa aristoteelis-ptolemaiolaista kosmologiaa. Maa on universumin keskipiste ja muut kappaleet kiertävät maata. Aurinko valaisee ihmisen ja näin toimii luontevana vertauksena jumalalle.

Alla oleva kuva havainnollistaa Danten omaksumaa käsitystä kosmoksesta. Kiintotähtien piiri muodostaa kiinteän pallonkuoren, joka rajaa maailmankaikkeuden. Tämän ulkopuolella on Aristoteleen mukaan vielä ensimmäinen liikuttaja, eli maailmaa liikkeessä pitävä voima. Vielä tämän tuolta puolen löytyy Empyrium eli jumalan ikuinen valtakunta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti