sunnuntai 14. syyskuuta 2014

I runo, rivit 1-3

I runo


1 Nel mezzo del cammin di nostra vita
mi ritrovai per una selva oscura,
ché la diritta via era smarrita. 

Puolivälissä elämämme vaellusta löysin itseni synkästä metsästä ja tie oikea oli kadoksissa.

(tai esim. Vaara: "Elomme keskimatkaan ehtineenä/ samoilin synkkää metsää, koska olin/ pois harhautunut tieltä oikealta")

Elämämme puolivälillä viitataan ikävuoteen 35. Esimerkiksi Conviviossa (IV, 24) käy ilmi Danten käsitys, jonka mukaan tässä iässä ihmisen elämänkaari saavuttaa lakipisteensä. Seitsemänkymmentä mainitaan raamatussa ihmisiän määräksi (esim. Ps 90:10). Danten teos on täynnä raamattuun pohjautuvaa numerosymboliikkaa ja siispä kolmekymmentäviisi voidaan katsoa ihmisen viralliseksi keski-iäksi. Dante itse saavutti tämän iän vuonna 1300, johon Divina commedian tapahtumat ajallisesti voidaan sijoittaa.

Synkkä metsä, jossa Dante havahtuu olevansa, toimii Infernon aloituksen konkreettisena tapahtumapaikkana. Se voidaan myös tulkita allegorisesti. Esimerkiksi Convivion mukaan Dantelle koko maallinen elämä on pimeä, eksyttävä metsä ja syntisyyden labyrintti täynnä moraalisia vääryyksiä. Tämä koskee ihmiselämää yleensä mutta Dante viittaa myös omaan moraaliseen eksyneisyyteensä. Myöhemmin Divina Commediassa voimme lukea hänen omista erehdyksistään.

Dante käyttää termiä cammin di nostra vita. Elämämme on siis vaellus tai matka, jonka aikana ihminen käy läpi erilaisia vaiheita. Hänellä on mahdollisuus kehittyä ja etsiä totuutta sekä oikeaa moraalia. Divina Commedia on hyvin monitasoinen teos. Yksi sen keskeisistä teemoista on Danten pyrkimys löytää oikea ideaali: tie joka johtaisi todelliseen hyveellisyyteen ja sitä kautta hengelliseen pelastukseen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti